Oma metsäkuusemme (Picea abies) on yksi parhaista pihapuista ja jaksan aina kehua sitä.

– Kuvassa ahkeralla leikkaamisella muotoiltuja pihakuusia.

Kasvuolojensa suhteen se on melko vaatimaton , vaikka viihtyykin parhaiten kosteissa ja tuoreissa paikoissa. Metsäkuusi viihtyy valosta varjoon, eikä se ole erityisen vaativa myöskään maaperän happamuuden suhteen. Se on hyvin hoidettuna erittäin kaunis, ja ilmastonkestoltaan kestävimpiä puita meidän ilmanalaamme.

Tavallinen kuusi on tietenkin vapaasti kasvavana liian suuri moneen nykypäivän pihaan. Mutta se on mitä parhain ikivihreä muotopuu tai -pensas, ja muotoonleikattavana aitana aivan upea. Keskieuroopassa suositut puksipuusta muotoillut kanat, karhut yms. on parasta tehdä meillä kuusesta. Kasvunopeus ei ehkä yllä samaan vauhtiin, mutta eihän täällä pohjoisessa muutenkaan. Muotoilua kannattaa tehdä mieluummin vähän ja usein, kuin liian harvoin. Kuusemme ei nimittäin uusiudu kuin nuorista versoista.

Metsäkuusesta löytyy lukuisa määrä  muunnelmia, joille on yhtäläistä vain se, että niiden kasvutapa poikkeaa normaalista metsäkuusesta.  On vuosikasvujen värivaihtelua, pilarimaisia surukuusia,  ja oksiaan roikottelevia riippakuusia ja merkillisiä käärmekuusia. Mutta nykypihaan erinomaisia ovat lukuisat kääpiöivät tai kapeammin kasvavat muodot.

Kääpiökuuset (Picea abies f. nana) ovat hitaasti kasvavia, pienikokoisia ja malliltaan kupumaisia, pallomaisia, nauriinmuotoisia ja luonnossa joskus myös epäsäännöllisen muotoisia. Nämä eivät ole ollenkaan harvinaisia Suomen metsissäkään, eli kannattaa pitää silmät auki. Viljelyyn on otettu tiettyjä lajikkeita, kuten ’Nana’, ’Little Gem’, ’Mariae Orffiae’, siilikuusi ’Echiniformis’, ’Gregoryana’, ’Hiiumaa’, ’Luua Pärl’, ’Tuuleluud’ ja kotimainen kanta ’Harry’.

Tuulenpesistä on saatu pallomaisia muotoja (P. abies f. globosa). Nimettyjä lajikkeita löytyy lisäyksestä nimellä ’Globosa’, kotimaisista kannoista voi löytää muotoja ’Mörkö’ ja ’Tursas’.

Kartiokuuset (P. abies f. pyramidata) ovat tuuheita ja kapeakasvuisia kuusia. Suomessa on lisäykseen otettu pitkänomainen muoto ’Kartio’ sekä leveämpi ’Peikko’.

Tupaskuusi (P. abies f. compacta) on tiheäoksainen ”pikku pötykkä”. Kasvaa vain muutaman metrin korkuiseksi säännölliseksi ja kartiomaiseksi pikku kuuseksi. Tarjolla on keskieurooppalaista kantaa ’Compacta’.

Pesäkuuset (P. abies f. nidiformis) ovat leveitä mutta keskeltä nimensä mukaisesti pesämäisiä. Myynnissä useimmiten keskieurooppalaista kantaa ’Nidiformis’.

Kotimainen löytö on pöytämäinen, tasainen ja leveä lajike ’Tapionpöytä’ (Picea abies f.tabulaeformis). Näitä on luonnossa pidetty tapion väen ”alttareina” ja niille on kenties myös uhrattu.

Yllä on esitelty vain osa kaikista kuusen muunnelmista. Monille muodoille  on yhteistä varsinkin alkuvaiheen hidas kasvutahti. Ne ovat  keskivertotaimia kalliimpia, sillä niitä saadaan myyntiin vain kasvullisella lisäystavalla eli varttamalla (ymppäämällä) ne tavalliseen kuusentaimeen. Prosessi on pihkaisessa puussa hidasta ja vaikeaa, mikä nostaa niiden hintaa. Mutta ne ovat kestävyytensä takia hintansa arvoisia. Toinen vaihtoehto on sitten lähteä itse leikkaamalla muotoilemaan tavallista metsäkuusta.

Itä-Suomen murteissa näre on minkä tahansa kuusen synonyymi, muualla Suomessa se taitaa tarkoittaa nuorta kuusta.